Inde : la crise du gaz de cuisine, une conséquence directe du conflit au Moyen-Orient
Alors que les tensions militaires s’intensifient en Iran suite aux frappes américano-israéliennes, l’Inde subit de plein fouet les répercussions sur ses approvisionnements énergétiques. Le gaz de pétrole liquéfié (GPL), essentiel pour la cuisine quotidienne et le secteur commercial, devient une denrée rare, révélant la vulnérabilité du pays face aux chocs géopolitiques.
Gnomoradio is a program that can find, fetch, share, and play music that is freely available for file sharing. Gnomoradio is free software, licensed under the terms of the GNU General Public License, which permits modifications and distribution of the source code to the program. It runs on GNU/Linux and other UNIX-compatible systems, but it is no longer actively developed or…
⚠️ Vuoi una Dacia Duster GPL? Hai solo 4 anni! Frank Marotte annuncia la fine delle motorizzazioni ECO-G entro il 2030. Prezzi da 19.900€, vendite +50% nel 2025, ma la produzione si fermerà. Scopri perché il #GPL sta per sparire e cosa fare prima che sia troppo tardi. #DaciaDuster #AutoGPL
openDAW is a next-generation web-based Digital Audio Workstation designed to democratize music production by making professional creation tools accessible to everyone. Built entirely in TypeScript with Web Audio API, it runs in your browser with no required login and no vendor lock-in. Open-source under AGPL-3 and designed with education at its core.
Se la tua auto #GPL fa fatica ad accendersi al mattino o dopo ore di sosta, il problema è quasi sempre la benzina deteriorata nel serbatoio. Le auto GPL partono sempre a benzina e se usi solo GPL, il carburante si degrada. Scopri come risolvere con semplici accorgimenti. #AutoGPL #Manutenzione
Kaikki ihmisen tekemät päätökset perustuvat hänen arvoihinsa ja tavoitteisiinsa. Ihmisillä voi olla monia erilaisia tavoitteita ja arvoja; maine, liikevoitto, rakkaus, selviytyminen, hauskanpito ja vapaus ovat vain joitakin tavoitteita, joita hyvällä ihmisellä voi olla. Kun tavoite on periaatteellinen, kutsumme sitä idealismiksi.
Työtäni vapaiden ohjelmistojen parissa motivoi idealistinen tavoite: vapauden ja yhteistyön levittäminen. Haluan rohkaista vapaiden ohjelmistojen leviämistä, korvata yhteistyötä estävät omistusoikeudelliset ohjelmistot ja siten parantaa yhteiskuntaamme.
Tämä on perussyy siihen, miksi GNU General Public License on kirjoitettu niin kuin se on: copyleft-lisenssinä. Kaiken GPL:n piiriin kuuluvaan ohjelmaan lisätyn koodin on oltava vapaata ohjelmistoa, vaikka se olisi erillisessä tiedostossa. Annan koodini käytettäväksi vapaissa ohjelmissa, enkä käytettäväksi omistusoikeudellisissa ohjelmissa, jotta kannustaisin muita ohjelmistoja kirjoittavia ihmisiä tekemään niistä myös vapaita. Ajattelen, että koska omistusoikeudellisten ohjelmistojen kehittäjät käyttävät tekijänoikeuksia estääkseen meitä jakamasta, me yhteistyöhön osallistujat voimme käyttää tekijänoikeuksia antaaksemme muille yhteistyöhön osallistujille oman etunsa: he voivat käyttää koodiamme.
Kaikilla GNU GPL:ää käyttävillä ei ole tätä tavoitetta. Monta vuotta sitten erästä ystävääni pyydettiin julkaisemaan uudelleen copyleft-ohjelma ei-copyleft-ehdoin, ja hän vastasi suunnilleen näin:
“Joskus työskentelen vapaiden ohjelmistojen parissa, joskus taas omien ohjelmistojen parissa — mutta kun työskentelen omien ohjelmistojen parissa, odotan saavani palkkaa.”
Hän oli halukas jakamaan työnsä yhteisön kanssa, joka jakaa ohjelmistoja, mutta ei nähnyt mitään syytä antaa avustusta yritykselle, joka valmistaa tuotteita, jotka eivät kuuluisi yhteisöömme. Hänen tavoitteensa oli erilainen kuin minun, mutta hän päätti, että GNU GPL oli hyödyllinen myös hänen tavoitteensa kannalta.
Jos haluat saada jotain aikaan maailmassa, idealismi ei riitä — sinun on valittava menetelmä, joka toimii tavoitteen saavuttamiseksi. Toisin sanoen sinun on oltava ”pragmaattinen”. Onko GPL pragmaattinen? Katsotaanpa sen tuloksia.
Mieti GNU C++:aa. Miksi meillä on ilmainen C++-kääntäjä? Vain siksi, että GNU GPL:n mukaan sen piti olla ilmainen. GNU C++:n kehitti teollisuuden yhteenliittymä MCC lähtien GNU C -kääntäjästä. MCC tekee työstään yleensä niin omistusoikeudellista kuin mahdollista. Mutta he tekivät C++ -kääntäjän etuosasta vapaan ohjelmiston, koska GNU GPL:n mukaan se oli ainoa tapa julkaista se. C++ -kääntäjän etuosa sisälsi monia uusia tiedostoja, mutta koska ne oli tarkoitus linkittää GCC:n kanssa, GPL koski niitä. Yhteisömme saama hyöty on ilmeinen.
NeXT halusi alun perin tehdä tästä kääntäjän etuosasta omistusoikeuden alaisen; he ehdottivat, että se julkaistaisiin tiedostoina ja että käyttäjät saisivat linkittää ne muuhun GCC:hen, koska he ajattelivat, että näin voitaisiin kiertää GPL:n vaatimukset. Mutta lakimiehemme sanoi, että tämä ei olisi kiertänyt vaatimuksia, eikä se ollut sallittua. Ja niin he tekivät Objective C -kääntäjän etuosasta vapaan ohjelmiston.
Nämä esimerkit tapahtuivat vuosia sitten, mutta GNU GPL tuo meille edelleen lisää vapaita ohjelmistoja.
Monet GNU-kirjastot kuuluvat GNU Lesser General Public License -lisenssin piiriin, mutta eivät kaikki. Yksi GNU-kirjasto, joka kuuluu tavallisen GNU GPL:n piiriin, on Readline, joka toteuttaa komentorivin muokkauksen. Kerran sain tietää eräästä ei-vapaasta ohjelmasta, joka oli suunniteltu käyttämään Readlinea, ja kerroin kehittäjälle, että tämä ei ole sallittua. Hän olisi voinut poistaa komentorivimuokkauksen ohjelmasta, mutta hän itse asiassa julkaisi sen uudelleen GPL:n alaisuudessa. Nyt se on vapaa ohjelmisto.
Ohjelmoijat, jotka kirjoittavat parannuksia GCC:hen (tai Emacsiin, tai Bashiin, tai Linuxiin, tai mihin tahansa GPL:n piiriin kuuluvaan ohjelmaan), ovat usein yritysten tai yliopistojen palveluksessa. Kun ohjelmoija haluaa palauttaa parannuksensa yhteisölle ja nähdä koodinsa seuraavassa julkaisussa, pomo saattaa sanoa: ”Hetkinen – koodisi kuuluu meille! Emme halua jakaa sitä; olemme päättäneet tehdä parannetusta versiostasi suojatun ohjelmistotuotteen.”
Tässä kohtaa GNU GPL tulee apuun. Ohjelmoija osoittaa pomolle, että tämä oma ohjelmistotuote rikkoisi tekijänoikeuksia, ja pomo tajuaa, että hänellä on vain kaksi vaihtoehtoa: julkaista uusi koodi vapaana ohjelmistona tai olla julkaisematta sitä lainkaan. Lähes aina hän antaa ohjelmoijan tehdä niin kuin hän oli koko ajan aikonut, ja koodi otetaan mukaan seuraavaan julkaisuun.
GNU GPL ei ole Mr. Nice Guy. Se sanoo ei joihinkin asioihin, joita ihmiset joskus haluavat tehdä. On käyttäjiä, jotka sanovat, että tämä on huono asia — että GPL ”sulkee pois” joitakin omistusoikeudellisten ohjelmistojen kehittäjiä, jotka ”on saatava mukaan vapaiden ohjelmistojen yhteisöön”.
Emme kuitenkaan sulje heitä pois yhteisöstämme, vaan he päättävät olla tulematta. Heidän päätöksensä tehdä ohjelmistot omaksi on päätös pysyä yhteisömme ulkopuolella. Yhteisöömme kuuluminen tarkoittaa liittymistä yhteistyöhön kanssamme; emme voi ”tuoda heitä yhteisöön”, jos he eivät halua liittyä.
Se, mitä voimme tehdä, on tarjota heille kannustin liittyä. GNU GPL on suunniteltu niin, että olemassa olevat ohjelmistomme tarjoavat kannustimen: ”Jos teet ohjelmistasi vapaita, voit käyttää tätä koodia.” Se ei tietenkään voita kaikkia, mutta välillä se voittaa.
Omistusoikeudellisten ohjelmistojen kehittäminen ei edistä yhteisöämme, mutta sen kehittäjät haluavat usein saada meiltä avustuksia. Vapaiden ohjelmistojen käyttäjät voivat tarjota toisille vapaiden ohjelmistojen kehittäjille egon pöyhistelyä — tunnustusta ja kiitollisuutta — mutta voi olla hyvin houkuttelevaa, kun yritys sanoo sinulle: ”Anna meidän vain laittaa pakettisi meidän omaan ohjelmaamme, niin ohjelmasi on monien tuhansien ihmisten käytössä!” Houkutus voi olla voimakas, mutta pitkällä aikavälillä meidän kaikkien on parempi vastustaa sitä.
Kiusausta ja painostusta on vaikeampi tunnistaa, kun ne tulevat epäsuorasti, vapaiden ohjelmistojen organisaatioiden kautta, jotka ovat omaksuneet omistusoikeudellisia ohjelmistoja suosivan politiikan. X Consortium (ja sen seuraaja Open Group) tarjoaa esimerkin: omistusoikeudellisia ohjelmistoja valmistavien yritysten rahoittamana ne pyrkivät vuosikymmenen ajan taivuttelemaan ohjelmoijat olemaan käyttämättä copyleft-periaatetta. Kun Open Group yritti tehdä X11R6.4:stä ei-vapaan ohjelmiston, ne meistä, jotka olivat vastustaneet tätä painostusta, olivat iloisia siitä, että olivat vastustaneet.
Syyskuussa 1998, useita kuukausia sen jälkeen, kun X11R6.4 julkaistiin ei-vapaan jakelun ehdoilla, Open Group peruutti päätöksensä ja julkaisi sen uudelleen samalla vapaiden ohjelmistojen lisenssillä, jota käytettiin myös X11R6.3:ssa. Kiitos, Open Group — mutta tämä myöhempi peruuttaminen ei kumoa johtopäätöksiä, jotka teemme siitä, että rajoitusten lisääminen oli mahdollista.
Pragmaattisesti ajateltuna suurempien pitkän aikavälin tavoitteiden pohtiminen vahvistaa tahtoa vastustaa tätä painetta. Jos keskität mielesi vapauteen ja yhteisöön, jonka voit rakentaa pysymällä lujana, löydät voimaa tehdä sen. ”Puolusta jotain, tai lankeat mihin tahansa.”
Ja jos kyynikot pilkkaavat vapautta, pilkkaavat yhteisöä… jos ”kovan luokan realistit” sanovat, että liikevoitto on ainoa ihanne… jätä heidät huomiotta ja käytä silti copyleftia.
I don’t like to advertise products, but I will tell you to use Linux. Even just try it.
I don’t think this hypocrisy is inexcusable, and I feel like I need to explain why.
Firstly, the concept of suggesting someone to pay no money to someone else for something without any strings attached is hilarious to me.
Secondly, Linux(the kernel) isn’t really the product end users use, and depending on what distribution you choose, you may be supporting vastly different ideologies. Hell, even North Korea has their own version if you’re into that sort of thing.
Thirdly, Linux empowers its users by freely giving them control over their systems at the “cost” of a “viral” license that the distribution they choose has to abide by. Since end users of an OS aren’t generally expected to know how to modify and distribute changes to their systems in the first place, there’s really no reason to care or worry about such “costs”.
Lastly, it’s just less painful to use than windows these days, provided the programs you use support it, or work satisfactorily using wine or proton.
And if your hardware is older and doesn’t support windows 11, you can still get work done without spending money replacing hardware that still works and hastening the destruction of our biosphere.
Another thing I adore about Linux is that it is obviously an evolved system as much as a designed one, and it doesn’t really try to hide that fact like everybody else.
That’s why I like watching the scrolling details of my system updating in the background; a digital aquarium showing me the internals of my system.
It has nothing to do with feeling like a hacker to me, and troubleshooting my personal system isn’t really fun without an upgrade budget.
All the <app> vs. <app>-ng vs. <app>-next vs. <pun-on-app> debates are like different finches to me. I may have a favorite, but I sometimes can’t tell them apart at a glance and with forks and builds the issues with taxonomy feel similar to trying to define species.
Every other OS seems to go out of its way to hide this beautiful diversity and evolved complexity, and it makes me sad. Honestly, I think that’s probably my biggest complaint with Fedora. Everything else just works.
One of the things that will keep me using Linux forever is that it is the only advanced technology that I feel like I have any real control over and ownership of.
Everything else feels like a subscription service with layers of license keys and TOS, privacy policies, and other various ways to eliminate ownership and control.
Sure, some GPL software is less polished and intuitive, but at least I don’t have to worry if I’m even allowed to use it.
Kaksi merkittävää yhteiskunnallista edistysliikettä kohtaa muutamia ristiriitoja sekä paradoksin. Toisaalta osuuskuntaliike ja työntekijöiden omistamat yritykset ovat nousseet uudelleen esiin, mutta ne kärsivät tietyistä rakenteellisista heikkouksista. Toisaalta on syntymässä avointa ja yhteisvauraussuuntautunutta vertaistuotantoa koskevia aloitteita, jotka luovat yhteisiä tietovarantoja koko ihmiskunnalle, mutta joita hallitsevat startup-yritykset ja suuria monikansallisia yrityksiä, jotka käyttävät samaa yhteismaata. Näin syntyy paradoksi: mitä kommunistisempi jakamislisenssi on vapaiden ohjelmistojen tai avoimen laitteiston vertaistuotannossa, sitä kapitalistisempi käytäntö on. Tämän paradoksin ja edellä mainittujen ristiriitojen ratkaisemiseksi ehdotamme alustavasti uutta konvergenssia, jossa yhdistettäisiin yhteisvauraussuuntautuneet avoimet vertaistuotantomallit ja yhteiset omistus- ja hallintomallit, kuten osuuskunnat ja solidaariset talousmallit.
Nykyaikaisissa edistyksellisissä yhteiskunnallisissa liikkeissä on havaittavissa muutamia ristiriitaisuuksia.
Yhtäältä olemme todistamassa osuuskuntaliikkeen ja työntekijöiden omistamien yritysten uutta nousua (ks. Restakis 2010). Ne kärsivät kuitenkin kiistatta tietyistä rakenteellisista heikkouksista. Osuustoiminnalliset yksiköt työskentelevät omien jäsentensä hyväksi, ja siksi ne ovat toisinaan haluttomia hyväksymään uusia osuuskuntia, jotka jakaisivat nykyiset voitot ja edut. Lisäksi ne käyttävät samaa omistusoikeuden alaista tietoa ja keinotekoisen niukkuuden taktiikkaa kuin kapitalistiset kollegansa. Toisin sanoen ne saattavat ottaa käyttöön monopolihinnoittelumekanismeja, kuten immateriaalioikeuksien mahdollistamat yksinoikeudet. Vaikka ne ovat sisäisesti demokraattisia, ne osallistuvat usein samaan kapitalistisen kilpailun dynamiikkaan, joka on ristiriidassa niiden omien yhteistoiminnallisten arvojen kanssa ja saattaa pitkällä aikavälillä heikentää niitä.
Toisaalta meillä on nouseva aalto avoimia ja yhteisölle suunnattuja vertaistuotantopyrkimyksiä vapaiden ohjelmistojen, avoimen suunnittelun ja avoimen laitteiston kaltaisilla aloilla, joilla luodaan yhteisiä tietovarantoja koko ihmiskunnan käyttöön. Samaan aikaan niitä kuitenkin hallitsevat sekä startup-yritykset että suuret monikansalliset yritykset, jotka hyödyntävät ja pääomittavat samoja yhteismaita. Toisin sanoen vertaistuotanto toimii pääoman kasautumisen syklin sisällä, mutta myös yhteisvaurauden luomisen ja kierrättämisen uudessa syklissä (Bauwens 2013). Nykyään yhteisvaurausperustaisen vertaistuotannon tasa-arvoinen potentiaali vaikuttaa lupaavalta, mutta myös parodian mahdollisuutta ei pitäisi jättää huomiotta (Kostakis ja Stavroulakis 2013).
Siksi tarvitsemme uudenlaista lähentymistä tai synteesiä, ”avointa osuuskuntamallia”, jossa yhdistettäisiin yhteisölle suunnatut avoimet vertaistuotantomallit yhteisomistukseen ja yhteishallintoon perustuviin malleihin, kuten osuuskuntien ja solidaarisuustalouden malleihin. Seuraavassa esitellään yksityiskohtaisemmin, miten tällainen siirtymä voitaisiin toteuttaa.
Paradoksi
Nykyään meillä on paradoksi: mitä ”kommunistisempaa” jakamislisenssiä käytämme (eli mitä vähemmän jakamista rajoitetaan) vapaiden ohjelmistojen tai avoimen laitteiston vertaistuotannossa, sitä kapitalistisempi käytäntö on (eli monikansalliset yritykset voivat käyttää sitä ilmaiseksi). Otetaan esimerkiksi Linux, josta on tullut myös yritysten yhteisvaurautta, joka rikastuttaa IBM:n kaltaisia suuria, voittoa tavoittelevia yrityksiä (ks. Kostakis ja Bauwens 2014). On ilmeistä, että tämä toimii tietyllä tavalla, ja useimmat vapaiden ohjelmistojen kehittäjät näyttävät hyväksyvän sen. Mutta onko tämä optimaalinen tapa?
Yleinen julkinen lisenssi ja sen muunnokset antavat kenelle tahansa mahdollisuuden käyttää ja muuttaa ohjelmistokoodia (tai -suunnitelmaa), kunhan muutokset sisällytetään takaisin yhteiseen tietokantaan samoilla ehdoilla muita käyttäjiä varten. Argumenttimme ei keskity GPL:n ja vastaavien lisenssien oikeudelliseen ja sopimukselliseen perustaan vaan niiden mahdollistamaan sosiaaliseen logiikkaan, joka on seuraava: kuka tahansa voi osallistua ja kuka tahansa voi käyttää. Itse asiassa tämä suhteellinen dynamiikka on teknisesti eräänlaista ”kommunismia”: jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan. Tämä antaa paradoksaalisesti monikansallisille yhtiöille mahdollisuuden käyttää vapaata ohjelmistokoodia voittojen maksimointiin ja pääoman kasautumiseen. Lopputuloksena on, että meillä on avoimiin syötteisiin, osallistaviin prosesseihin ja yhteisölle suunnattuihin tuotoksiin perustuva tiedon yhteisten hyödykkeiden kasautuminen ja kierto, mutta se on alistettu pääoman kasautumiselle. Siksi tällä hetkellä ei ole mahdollista tai ainakaan helppoa saada aikaan sosiaalista lisääntymistä (eli luoda kestäviä elinkeinoja) Commonsin piirissä. Suurin osa osallistujista osallistuu toimintaan vapaaehtoispohjalta, ja ne, joilla on tuloja, saavat elantonsa joko palkkatyöllä tai liittoutumalla pääomavetoisten tahojen kanssa.
Näin ollen vapaiden ohjelmistojen ja kulttuurin liikkeet, niin tärkeitä kuin ne ovatkin uusina yhteiskunnallisina voimina ja uusien yhteiskunnallisten vaatimusten ilmaisijoina, ovat pohjimmiltaan myös ”liberaaleja”, liberalismin poliittisen ideologian perinteen mukaisesti. Tämän ovat myöntäneet paitsi Stallmanin kaltaiset avainhenkilöt myös antropologiset tutkimukset, kuten Colemanin ja muiden (2004; Coleman ja Golub 2008; Coleman ja Hill 2004) tutkimukset. voisi sanoa, että ne ovat liberaalikommunistisia ja kommunistis-liberalistisia liikkeitä, jotka luovat ”pääoman kommunismia”.
Kysymys kuuluu, voiko yhteisvaurausperustainen vertaistuotanto, eli uusi tuotannon prototapa, luoda institutionaalista kapasiteettia ja liittoutumia, joita tarvitaan vanhan järjestyksen poliittisen vallan murtamiseksi. Viime kädessä uuden tuotantotavan potentiaali on sama kuin aiempien prototuotantotapojen: vapautua riippuvuudesta vanhasta rappeutuvasta tuotantotavasta, jotta siitä tulisi omavarainen ja siten korvata pääoman kasautuminen yhteisvaurauden kierrolla. Itsenäinen yhteisvaurauden kierto, jossa yhteinen käyttöarvo edistäisi suoraan yhteisvaurauden vahvistumista ja kommonerien omaa kestävyyttä ilman riippuvuutta pääomasta. Miten tämä voitaisiin saavuttaa?
Vaihtoehto
Onko vaihtoehtoa? Mielestämme on: korvattaisiin ei-vastavuoroiset lisenssit, eli ne, jotka eivät vaadi käyttäjiltään suoraa vastavuoroisuutta, vastavuoroisuuteen perustuvalla lisenssillä. Voidaan ajatella, että tämä olisi siirtyminen ”kommunistisista” ”sosialistisiin lisensseihin” tai siirtyminen ei-vastavuoroisista lisensseistä yhteisvaurauteen perustuvaan vastavuoroiseen lisenssiin (vastavuoroisuudesta lisensoinnin yhteydessä ks. de Filippiand Vieira 2013). Väitämme, että Kleinerin (2010) suunnittelema ja ehdottama vertaistuotantolisenssi (Peer Production License, PPL) on esimerkki tästä argumentaatiosta. PPL:ää ei pidä sekoittaa Creative Commonsin (CC) ei-kaupalliseen (NC) lisenssiin, sillä sen logiikka on erilainen. CC-NC tarjoaa suojaa yksilöille, jotka ovat haluttomia jakamaan, koska he eivät halua työnsä kaupallistamista, joka ei palkitsisi heitä heidän työstään. CC-NC-lisenssi estää näin ollen tähän avoimeen ja jaettuun tietoon perustuvan taloudellisen kehityksen ja pitää sen täysin voittoa tavoittelemattomalla alalla.
PPL:n logiikka on sallia kaupallistaminen, mutta vastavuoroisuusvaatimuksen perusteella. Se on suunniteltu mahdollistamaan ja voimaannuttamaan vastavuoroinen vastavuoroinen talous, jossa yhteisvauraus on avointa kaikille, jotka osallistuvat, ja jossa peritään lisenssimaksu voittoa tavoittelevilta yrityksiltä, jotka haluavat käyttää sitä osallistumatta. Käytännössä monikansallisten yritysten kannalta ei tapahdu suuria muutoksia; ne voivat edelleen käyttää koodia, jos ne osallistuvat siihen, kuten IBM tekee Linuxin kanssa. Niiden, jotka eivät osallistu, on kuitenkin maksettava lisenssimaksu — käytäntö, johon ne ovat tottuneet. Käytännön vaikutus olisi se, että pääoma ohjaisi jotenkin tulovirtaa yhteisvauraudelle, mutta sen tärkein vaikutus olisi ideologinen, tai jos niin haluatte, arvoihin perustuva.
PPL-pohjaisen yhteisvaurauden ympärille muodostuvat yrittäjäkoalitiot suuntaisivat nimenomaisesti panoksensa yhteisvaurauteen ja sen edustamaan vaihtoehtoiseen arvojärjestelmään. Vertaistuottajien tai yhteisötuottajien näkökulmasta yhteisvaurausperustainen vastavuoroinen lisenssi, kuten PPL, antaisi osallistuville yhteisöille mahdollisuuden luoda omia osuuskuntia. Tässä uudessa ekologiassa voitto jäisi yhteiskunnan päämäärän, Commonsin ja yhteisomistajien ylläpitämisen, jalkoihin. Jopa voittoa tavoittelevat yritykset osallistuisivat tietoisesti uuden logiikan mukaisesti. Tämä ehdotus yhdistäisi yhteisvaurauden eettisten markkinatoimijoiden (osuuskunnat ja muut mallit) yrittäjäkoalitioon ja pitäisi ylijäämäarvon kokonaan kommonerien/yhteistyöntekijöiden piirissä sen sijaan, että se vuotaisi monikansallisille yhtiöille.
Toisin sanoen, tämän runsaiden aineettomien resurssien Commons-mallin ja ”niukkojen” aineellisten resurssien vastavuoroisuuteen perustuvan mallin konvergenssin tai pikemminkin yhdistelmän avulla voitaisiin ratkaista toimeentuloa ja sosiaalista uusintamista koskevat kysymykset. Lisäarvo pidettäisiin itse yhteismaasfäärin sisäpuolella. Osuuskunnat rahoittaisivat aineettomien hyödykkeiden tuotantoa osuustoiminnallisen kasautumisensa kautta, koska ne maksaisivat ja palkitsisivat niihin liittyviä vertaistuottajia.
Tällä tavoin vertaistuotanto voisi siirtyä prototuotantotavasta, joka ei pysty ylläpitämään itseään kapitalismin ulkopuolella, itsenäiseksi ja todelliseksi tuotantotavaksi. Se loisi vastatalouden, joka voisi olla perusta ”vastahegemonian” uudelleenrakentamiselle; arvokierto olisi vastikkeellista. Tämä prosessi, joka liittyy ”yhteismaamyönteisiin” yhteiskunnallisiin liikkeisiin, voisi olla poliittisen talouden poliittisen ja sosiaalisen muutoksen perusta. Näin ollen voisimme siirtyä tilanteesta, jossa pääoman kommunismi on vallalla, tilanteeseen, jossa meillä on ”pääoma yhteisille”, mikä yhä enemmän varmistaa vertaistuotantotavan itsensä uusintamisen.
Tällä hetkellä PPL:ää käytetään kokeellisesti ”Guerrilla Translation!” -järjestössä, ja siitä keskustellaan useissa paikoissa, kuten eräissä ranskalaisissa avoimissa maatalouden koneistus- ja suunnitteluyhteisöissä (esimerkiksi ShareLex-aloitteessa). Myös kreikkalaisen P2P Labin tiimi keskustelee PPL:n käytöstä Wikitheater-nimisen yhteistoiminnallisen teatterialustan toisessa versiossa. ”The man with the spotted tie” on luultavasti ensimmäinen näytelmä, joka on kirjoitettu wikiin asynkronisten ja hajautettujen yhteistoiminnallisten prosessien avulla (aloitteesta on kattava kuvaus Kostakis ja Drechsler 2013). Teksti julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2012 muunnetulla CCC-lisenssillä: kaikki saivat esittää näytelmän vapaasti ja käyttää sen ääniraitamusiikkia voittoa tavoittelemattomiin tarkoituksiin. Voittoa tavoittelevasta käytöstä P2P-laboratorion luova tiimi neuvotteli tapauskohtaisesti. Neuvoteltua vastavuoroisuutta tarjoavan muunnetun lisenssin avulla tekijät ja muusikot ovat onnistuneet keräämään pienen pääoman, jolla nyt tuetaan kansainvälisen wikiteatterialustan luomista ja ”The man with the spotted tie” -teoksen kääntämistä.
Uusi avoin yhteistoimintamalli eroaisi huomattavasti aiemmasta. Vanhassa muodossa sisäiseen talousdemokratiaan liittyy jäsenten puolesta osallistuminen markkinoiden dynamiikkaan kapitalistisen kilpailun avulla. Voittoja ja hyötyjä ei haluta jakaa ulkopuolisten kanssa, joten yhteisvaurautta ei luoda. Väitämme, että riippumaton yhteisvauraussuuntautunut talous tarvitsisi toisenlaisen mallin, jossa osuuskunnat tuottavat yhteisvaurautta ja ovat sääntömääräisesti suuntautuneet yhteisen hyvän luomiseen. Tavoitteidensa toteuttamiseksi niiden olisi otettava käyttöön monien sidosryhmien hallintomuodot, joihin kuuluisivat työntekijät, käyttäjä-kuluttajat, sijoittajat ja asianomaiset yhteisöt.
Kuten sanottu, nykyään tilanne on se, että vertaistuottajien avoimet yhteisöt ovat suurelta osin suuntautuneet startup-malliin ja ovat voitonmaksimoinnin alaisia, kun taas osuuskunnat pysyvät suljettuina, käyttävät yksinomaisia immateriaalioikeuslisenssejä eivätkä näin ollen luo yhteisvaurautta. Uudessa avoimen osuustoiminnallisuuden mallissa yhteisvaurauden avoimen vertaistuotannon ja arvon osuustoiminnallisen tuottamisen välillä pitäisi tapahtua sulautuma. Uusi avoin osuuskuntamalli: i) ottaa huomioon ulkoisvaikutukset, ii) harjoittaa talousdemokratiaa, iii) tuottaa yhteisomaisuutta yhteistä hyvää varten, iv) ja sosiaalistaa tietämyksensä. Yhteisvaurauden kiertoon yhdistettäisiin osuuskuntamuotoinen kasautumisprosessi yhteisvaurauden ja sen tuottajien puolesta. Aluksi aineeton Commons-kenttä, joka noudattaisi ilmaisten lahjoitusten logiikkaa ja kaikkien tarvitsevien yleistä käyttöä, olisi rinnakkain vastavuoroisuuteen perustuvan fyysisen tuotannon osuustoiminnallisen mallin kanssa. Mutta kun osuuskuntamallista tulisi yhä hypertuotannollisempi, koska se kykenee luomaan kestävää aineellisten hyödykkeiden runsautta, nämä kaksi logiikkaa sulautuisivat yhteen.
Keskustelu
Ehdotuksessamme erotetaan toisistaan yltäkylläisen yhteisvaurauden ala ja niukkoja resursseja jakavien osuuskuntien ja eettisten yritysten ala. Nämä kaksi alaa yhtyvät työntekijöissä, jotka ovat sekä yhteisomaisuuden rahoittajia että toteuttavat toimeentulonsa osuustoiminnallisella alalla. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö kapitalistinen valta voisi vakavasti haitata osuustoiminnallista taloutta. Tämän seurauksena osuuskunnat saattavat usein liioitella sopeutumistaan kapitalistiseen järjestelmään. Juuri tästä syystä ehdotamme avoimen osuustoiminnan käsitettä, jota voidaan pitää uutena muotona, jossa yhteys Commonsiin ja yhteiseen hyvään on perustuslain mukaan pakollinen.
Lisäksi pääoma ymmärtää vertaistuotannon ylikilpailullisen ja ylituotannollisen luonteen ja investoi siihen. Siksi uskomme, että eettiset yhteisvauraussuuntautuneet koalitiot, jotka tuottaisivat, suojelisivat ja käyttäisivät yhteisvaurautta vastavuoroisuuteen perustuvien lisenssien avulla, voisivat saavuttaa poikkeuksellisen kilpailuedun. Vaikka GPL-lisenssit mahdollistavat tehokkaasti rajoittamattoman käytön sosiaalisen logiikan, siihen kuuluu myös monikansallisten yritysten käyttö. PPL rajoittaa sitä. Emme tietenkään pidä PPL:ää täydellisenä vaan uudenlaisena Commons-pohjaisena vastavuoroisuuslisenssinä, jonka yksityiskohdat voivat hyvinkin poiketa alkuperäisestä PPL:stä. Tällaiset lisenssit mahdollistaisivat täysin kaupallisen hyödyntämisen, mutta vaatisivat vastavuoroisuutta.
Otetaan esimerkiksi perinteinen alkuperäiskansojen yhteisö, joka käyttää GPL:ää tai vastaavaa lisenssiä. Tämä tarkoittaa, että mikä tahansa kaupallinen yhteisö voisi käyttää tietoa ja kaupallistaa sitä ilman, että siitä olisi hyötyä tai että voittoa jaettaisiin tiedon luojien kanssa. Yhteisvaurausperustainen vastavuoroisuuslisenssi vaatisi vain vastavuoroisuutta ja antaisi näille perinteisille yhteisöille mahdollisuuden luoda itsenäistä elantoa ja toimeentuloa, mikä on vaikeampaa GPL:n avulla. Lisäksi yhteisvaurausperustainen vastavuoroisuuslisenssi ei kieltäisi kaupallista hyödyntämistä vaan kannustaisi siihen, kun taas ei-kaupalliset lisenssit kieltävät sen. Jälkimmäiset eivät heikennä jakamista vaan kaupallistamista. PPL/Commons-pohjaiset vastavuoroisuuslisenssit taas kannustaisivat ja sallisivat sekä jakamisen että kaupallistamisen.
Itse asiassa GPL:n yhteydessä on vain itsemääräämisoikeus kontribuutioprosessiin, mutta ympäröivällä kaupallisella alalla vallitsee täydellinen vieraantuminen pääomalle. Sitä vastoin PPL ei salli ainoastaan täydellistä itsemääräämisoikeutta maksullisessa prosessissa, vaan se edellyttää myös itsehallintoa omaehtoisen uusintuotannon osuuskuntasektorilla. Tämä on paljon vaikeampaa GPL:ssä, koska siinä toimeentulo on sidottu pääoman kasautumiseen. GPL ei myöskään edellytä eikä luo suoraa vastavuoroisuutta ihmisten välille, vaan on täysin mahdollista käyttää GPL-materiaalia ilman vastavuoroisuutta, kuten valtaosa sen käyttäjistä tosiasiassa tekee. GPL edellyttää kuitenkin sitä, mitä antropologit kutsuvat ”yleiseksi vastavuoroisuudeksi”, eli kollektiivisella tasolla tarvitaan vähimmäismäärä panoksia järjestelmän ylläpitämiseksi. Suoraa vastavuoroisuutta ei kuitenkaan vaadita lainkaan. Vastavuoroisuus vallitsee yksilön ja koko järjestelmän välillä. Koodaaja tai Wikipedian kirjoittaja ei voi odottaa vastinetta keneltäkään yksittäiseltä henkilöltä, vaan hän odottaa ainoastaan koko järjestelmän hyötyjä, jotka riippuvat ainoastaan yleisestä panostusvirrasta.
Toisaalta PPL:ään/yhteisöihin perustuvilla vastavuoroisuuslisensseillä rajoitettaisiin voittoa tavoittelevien yhteisöjen vastavuoroisuuden puuttumista, mutta niissä ei vaadittaisi vastaavaa vaihtoa vaan ainoastaan jonkinlaista neuvoteltua vastavuoroisuutta. Tärkeää on luoda yhteiskunnallisen lisääntymisen kannalta välttämätön realisoituneen arvon virtaus pääoman kasautumisen piiristä yhteisvaurauden piiriin. Toinen näkökohta on organisatorinen. PPL edistää eettisen talouden itseorganisoitumista ja tekee siitä tietoisiksi ne, jotka haluavat liittyä siihen (mukaan lukien voittoa tavoittelevat yritykset, jotka voivat päättää liittoutua eettisen yrittäjäkoalition kanssa).
On tärkeää korostaa, että yhteisvaurausperustaisissa vastavuoroisissa lisensseissä, kuten PPL:ssä, ei ole kyse pelkästään arvon uudelleen jakamisesta vaan tuotantotavan muuttamisesta. Lähestymistapamme on muuttaa todellisuudessa olemassa olevaa vertaistuotantoa, joka ei nykyään ole täysi tuotantotapa, koska se ei kykene varmistamaan omaa itsensä toistamista. Juuri tästä syystä vertaistuotannon lähentyminen yltäkylläisyyden alalla on liitettävä osuuskuntatuotannon alaan ja siten varmistettava sen itsensä uusintaminen. Kuten missä tahansa menneen vaiheen siirtymävaiheessa, proto-vastatalouden olemassaolo ja resurssit, jotka se osoittaa vastahegemonialle, ovat ehdottoman välttämättömiä poliittisen ja yhteiskunnallisen muutoksen kannalta. Tämä oli luultavasti klassisen sosialismin heikkous, eli sillä ei ollut vaihtoehtoista tuotantotapaa, ja se pystyi ottamaan käyttöön valtiollisen valvonnan vasta vallankaappauksen jälkeen.
Toisin sanoen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, odottaa ja katsoa, miten vertaistuotanto kehittyy orgaanisesti ja emergentisti täysin vaihtoehtoiseksi järjestelmäksi. Jos noudatamme tällaista lähestymistapaa, vertaistuotanto jäisi vain loismaiseksi toimintamuodoksi, joka on riippuvainen pääoman kautta tapahtuvasta itsetuotannosta.Väitämme, että odotukset siitä, että yhteiskuntaa voidaan muuttaa pelkästään tuottamalla avointa koodia ja suunnittelua ja samalla pysyä alisteisena pääomalle, ovat vaarallinen haave. Sitä vastoin yhteisvaurautta ympäröivän eettisen talouden avulla on mahdollista luoda ei-hyödykkeellistä tuotantoa ja vaihtoa.
Näin ollen kuvittelemme resurssipohjaisen talouden, jossa hyödynnettäisiin keskinäistä koordinointia avoimen kirjanpidon ja avoimen tarjonnan muutosten asteittaisen soveltamisen avulla. Katsomme, että laadullista siirtymävaihetta ei tapahdu pelkän emergenssin kautta, vaan se edellyttää voimakkaiden poliittisten ja yhteiskunnallisten liikkeiden uudelleenmuodostamista, jotta niistä tulisi demokraattinen polis. Ja tämä demokraattinen polis voisi todellakin demokraattisten päätösten avulla nopeuttaa siirtymää. Se voisi ryhtyä toimenpiteisiin, jotka pakottavat yksityiset taloudelliset voimat ottamaan huomioon ulkoisvaikutukset ja siten lopettamaan pääoman rajattoman kasautumisen.
Yhteenveto
Tämän artikkelin keskeinen väite oli seuraava: nykyiset täysin yhteiskäyttöiset avoimet lisenssit, jotka sallivat rajoittamattoman kaupallisen hyödyntämisen, luovat pääoman kommunismin, toisin sanoen avoimen tiedon, koodin ja suunnittelun, joka on alistettu nykyiselle vallitsevalle poliittiselle taloudelle. Tarvitsemme kuitenkin itsenäisen vertaistuotannon sfäärin, jossa yhteisöt ja vertaistuottajat voivat luoda oman toimeentulonsa pysyen samalla yhteismaan piirissä. Toisin sanoen tarvitsemme pääomaa yhteisvauraudelle, joka toteutuu uudenlaisen lisensoinnin kautta. Kannatamme PPL:ää, emme kuitenkaan täysin yksityiskohtaisesti, vaan ensimmäisenä eräänlaisena yhteisvaurausperustaisena vastavuoroisena lisenssinä, joka rohkaisee kaupallistamista mutta muuttaa sen eettiseksi taloudeksi. Tällä tavoin aineettomien yhteismaapanosten piiri on mahdollista yhdistää osuustoiminnallisen kasautumisen piiriin, jonka kautta lisäarvo voi pysyä yhteismaan/osuustoiminnallisen tuotannon piirissä.
Kostakis, Vasilis & Stelios Stavroulakis. 2013. The Parody of the Commons. tripleC –Communication, Capitalism & Critique: Journal for a Global Sustainable Information Society 11 (2): 412-424.
Primavera De Filippi and Said Vieira. 2013. The Commodification of Information Commons. In Proceedings of the 1st Global Thematic IASC Conference on the Knowledge Commons, Building Institutions for Sustainable Scientific, Cultural and Genetic Resources Commons, UniversitŽ Catholique de Louvain, Louvain-la-Neuve, Belgium. Accessed April 1,2014.
As a hacker in MIT’s AI laboratory, Stallman worked on software projects like TECO and Emacs for the Incompatible Timesharing System (ITS), as well as the Lisp machine operating system (the CONS of 1974–1976 and the CADR of 1977–1979—this latter unit was commercialized by Symbolics and Lisp Machines, Inc. (LMI) starting around 1980).[17] He became an ardent critic of restricted computer access in the lab, which at that time was funded primarily by the Defense Advanced Research Projects Agency (DARPA). When MIT’s Laboratory for Computer Science (LCS) installed a password control system in 1977, Stallman found a way to decrypt the passwords and sent users messages containing their decoded password, with a suggestion to change it to the empty string (that is, no password) instead, to re-enable anonymous access to the systems. Around 20 percent of the users followed his advice at the time, although passwords ultimately prevailed. Stallman boasted of the success of his campaign for many years afterward.
He campaigns for software to be distributed in such a manner that its users have the freedom to use, study, distribute, and modify that software. Software which ensures these freedoms is termed free software.
Stallman launched the GNU Project in September 1983 to write a Unix-like computer operating system composed entirely of free software. With that he also launched the free software movement.
He has been the GNU project’s lead architect and organizer, and developed a number of pieces of widely used GNU software including among others, the GNU Compiler Collection, GNU Debugger, and GNU Emacs text editor.
ALT
/ A younger Richard Stallman, in Balkan folk costume, dancing with Lisp Machine >> This wasn’t really a prank. RMS has always been a fan of folk dances - he had to quit dancing because of his, erm, portliness. The Free Software Song was based on a Bulgarian folk song, Sadi Moma (not the version found on “Les Mystères des Voix Bulgares”, though). /
Richiamo #Dacia #Duster #GPL: scopri se la tua auto è interessata e come agire. Guida pratica per verificare il numero di #telaio e contattare la concessionaria nel caso la tua #automobile sia coinvolta. Sicurezza garantita con le istruzioni ufficiali Dacia. Ecco come trovare il numero di #vin.
ASTI. “LA TEMPESTA PERFETTA”: DECINE DI AGENTI, CARABINIERI E VIGILI DEL FUOCO PER TRE IRREGOLARI E UNA BOMBOLA DI GPL.
LA TEMPESTA PERFETTA IN UN BICCHIERE D’ACQUA SEGUITA A UN POLVERONE DI POLEMICHE INNESCATE DA UN GRUPPO DI INQUILINI DI UN CONDOMINIO DI ASTI, E CHE RISCHIA DI RITORCERSI CONTRO GLI STESSI, HA FATTO SCATTARE ALL’ALBA UN BLITZ INTERFORZE, CHE HA IMPEGNATO DECINE DI UOMINI DELLE DELLE FORZE DELL’ORDINE PER OTTENERE UN RISULTATO ALQUANTO MISERO E DELUDENTE DAL PUNTO DI VISTA DELLA LOTTA AL DEGRADO E…
